Taidon historia lyhyesti

Lue lisää taidon historiasta

TAIDO ON NUORI BUDOLAJI

Taidon kehittäjä Seiken Shukumine syntyi Okinawalla vuonna 1925. Jo alle 10-vuotiaana hän aloitti karaten opiskelun Anko Sadoyaman opissa.Täytettyään 14 vuotta hän aloitti Soko Kishimoton oppilaana, jolla oli ollut vain kahdeksan oppilasta ennen Shukuminea. Kishimoto itse oli saanut oppinsa mestari ”Bushi” Takemuralta, joka oli tunnettu okinawa-te ja bojutsu -mestari. Kishimoto kuoli Okinawan taistelussa vuonna 1945, ja Shukumine oli hänen oppilaansa aina siihen saakka.

”Elämän ja kuoleman kuva”

Toisessa maailmansodassa amerikkalaisten hyökätessä Okinawalle Shukumine liittyi Japanin merivoimien kamikaze-osastoon ja hänestä tehtiin ns. kaiten-mies (”yhden miehen torpedo” – kaiten-veneet olivat räjähteillä täytettyjä nopeita veneitä, jotka oli tarkoitus ajaa vihollislaivan kylkeen). Hyökkäyksen aikana hänen torpedonsa vioittui, eikä hän koskaan voinut viedä hyökkäystään loppuun, vaan joutui palaamaan rantaan.

Shukumine selvisi sodasta siis hengissä, mutta palatessaan kotiin hän löysi Okinawan tuhottuna ja oman opettajansa kuolleena. Sota vaikutti Shukuminen ajatuksiin taistelusta ja kamppailulajeista. Hän koki sodassa ”elämän ja kuoleman kuvan”, mikä tarkoitti sitä, että ihminen, joka tuntee itsensä jo kuolleeksi, pystyy ylittämään kaikki rajat. Tämä huomio vaikutti jatkossa suuresti hänen karateensa ja harjoitusmetodeihinsa. Lisäksi hän koki, että olemassa olevat kamppailulajit eivät pysty vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin.

Gensei-ryu karatesta kohti taidoa

Sodan loputtua Shukumine eristäytyi muusta maailmasta saarelle Okinawan ulkopuolella kehittämään edelleen ideoita, jotka olivat peräisin hänen kaiten-ajaltaan. Yhdistäen Sadoyamalta ja Kishimotolta oppimiensa okinawa-ten klassisia tekniikoita ja uusia ideoitaan hän loi uuden karaten tyylisuunnan, jota hän alkoi kutsua gensei-ryuksi.

Vuonna 1949 Iton kaupungissa Shukuminen esitteli karateaan ensimmäisen kerran yleisölle ja vuosikymmenen vaihteessa hän esiintyi Japanin television järjestämässä karaten esittelytilaisuudessa. Hän esitti tilaisuudessa kushanku dai -katan eli liikesarjan. Katasta teki erityisen se, että kataan alkuperäisesti kuuluvan kaksoispotkun sijaan hän tekikin kahdeksan potkua sekä murskasi 34 kattotiiltä kämmensyrjälyönnillä.

Samaan aikaan Shukumine toimi silloisen JKA:n (Japan Karate Association) varapresidenttinä ja vuonna 1956 hän sai Dai Nippon Butokukailta Karate-do arvon 8. dan kyoho.

Shukumine levitti kehittämäänsä tyylisuuntaa Japanissa, pääasiassa Tokion alueella koko 50-luvun ja gensei-ryuta opetettiin myös Japanin itsepuolustusjoukoille Tachikawan sotilasalueella. Shukumine ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen kehittämäänsä tyylisuuntaan, sillä hän piti ylipäätään karatea rajallisena sen kaksiulotteisesta luonteesta johtuen. Shukumine miettikin, kuinka pystyisi liittämään kamppailulajit kolmiulotteisuuteen.

Taido syntyi 1960-luvulla

Pitkän kehitystyön jälkeen syntyi uusi laji nimeltä taido. Kolmiulotteisuus ei ollut enää vain ajatus, sillä taidossa karaten perinteisiin potkuihin ja lyönteihin tuli mukaan konkreettisesti monta uutta innovaatioita: pyörivät ja kierteiset liikkeet, akrobatialiikkeet, nopea ja tehokas jalkatyöskentely sekä vartalon akselin muuttaminen. Shukumine kehitti taidotekniikoiden taustaksi myös teorian budon yleisistä elementeistä: taiki – hengityksen säännöt, doko – kehon hallitsemisen säännöt ja seigyo – konfliktien hallinnan säännöt. Taidon tarkoitus on olla menetelmä, jolla kehitetään kamppailulajeja perinteisillä arvoilla tieteellisin metodein. Samassa yhteydessä Shukumine kehitti teorian ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutuksesta.

1925-1945

1925

Seiken Shukumine syntyi Nahan kaupungissa Okinawalla 9. joulukuuta.

1934

Shukumine aloitti okinawaten harjoittelemisen Sadoyama Ankon johdolla 8-vuotiaana.

1938

Noin neljän vuoden harjoittelun jälkeen Shukumine lähti Sadoyaman opista Teimasta kouluun Nagoon, jossa hän harjoitteli kendoa. Shukumine näki tuolloin karatenäytöksen, jossa esiintyivät Chotoku Kyan (shorin-ryu) ja Chojun Miyagi (gojuryu). Hän olisi halunnut Kyanin oppilaaksi, mutta se oli mahdotonta Kyanin dōjōn kaukaisen sijainnin vuoksi.

1939

Shukumine esitellään Soko Kishimotolle. Shukuminen vieraillessa Kishimoton luona tämä yllättäen heitti tulipesästä sieppaamansa hiilihangon täydellä voimalla Shukuminea kohti. Shukumine onnistui väistämään kohti heitetyn rautatangon, ja Kishimoto hyväksyi hänet oppilaakseen. Kishimoto hyväksyi aikanaan vain yhdeksän oppilasta, joista viimeiset olivat Seiken Shukumine ja Seitoku Higa.

1943

18-vuotiaana Shukumine värvättiin laivastoon ja kaiten-veneen (räjähteillä täytettyjä nopeita veneitä, jotka oli tarkoitus ajaa vihollislaivan kylkeen, vrt. kamikaze-lentäjät) kuljettajaksi. Hän mietti paljon sitä, kuinka pystyisi pääsemään tarpeeksi lähelle vihollista kovan tulituksen alla. Hän yritti tuolloin harjoituksissa käyttää oppimiaan strategioita, mutta huomasi että niiden mukaiset liikkeet olivat liian pieniä ja liian suoraviivaisia kaiten-veneen ohjailuun. Vuosina 1943–45 Shukumine loi osia un, hen– ja ten-tekniikkaluokista.

1945

10. elokuuta Shukumine ja hänen kaiten-ryhmänsä sai käskyn, jonka mukaan heidän tulisi suorittaa tehtävänsä 18. elokuuta. Japanin keisari Hirohito antautui kuitenkin ennen, kuin Shukumine ennätti suorittamaan tehtäväänsä.

1945-1965

1946–48

Seiken Shukumine omisti itsensä säälimättömälle harjoittelulle. Hän kehitti eristäytyneenä edelleen ideoita, jotka olivat peräisin hänen kaiten-ajaltaan.

1949

Shukumine palasi Japaniin Okinawan saarilta ja antoi ensimmäisen varsinaisen näytöksen Iton kaupungissa, Shizuokan prefektuurissa.

1950

Shukumine loi 50-luvun alussa sansai no katan, jossa ensimmäisen kerran esitettiin sentai ryōte katana uchi, hentai manji geri ja hentai ebi geri.

1953

Shukumine alkoi opettaa sitä, minkä oli luonut sodan jälkeisenä aikana. Hän oli systematisoinut tyylinsä ja nimennyt sen gensei-ryūksi, joka oli hyvin perinteinen tyylisuunta. Hän kokeili näitä tekniikoita Japanin itsepuolustusjoukoissa ja yliopistoissa. Samanaikaisesti hän ajoi sisään luomiaan uusia ideoita.

1954

Shukumine teki tyyliään tunnetuiksi kuuluisissa näytöksissä. Lokakuussa Japanin TV:ssä järjestettiin karatenäytös, jossa Shukumine esitti kushanku dai katan ja murskasi shutolla 35 kattotiiltä.

1957

Shukumine sai Dai Nippon Butokukailta Karate-dō arvon 8. dan hanshi.

1962

Shukuminen näkemys budōsta muuttui ja samalla sengin ja nengin yhdistämisen kautta syntyi uusi budolaji. Shukumine nimesi sen taidōksi.

1963

Shukumine viimeisteli taidon perustan ja samalla kehitti teorian ihmisen, yhteiskunnan ja luonnon vuorovaikutuksesta.

1964

Teos Shin Karate-Dō Kyōhan julkaistiin. Kirjaa pidetään gensei-ryun raamattuna. Kirja on yli 500-sivuinen mestariteos gensei-ryūsta.

1965

Shukumine kokosi taidon loogiseksi kamppailulajiksi. Hän perusti myös Japanin taidoliiton sekä Taidō Hon-in’in.

1965-1985

1967

Järjestettiin ensimmäiset Japanin taidomestaruuskilpailut, josta muodostui vuotuinen tapahtuma.

1970

Kauko Korhonen, joka oli harjoitellut taidoa Japanissa Tomomi Aokin johdolla vuoden verran, esitteli lajin Ruotsissa ja perusti sinne Ruotsin ensimmäisen taidoseuran.

1972

Minoru Okanda toi taidon Suomeen. Hänen palattuaan Japaniin Lahdessa aloitettua taido-opetusta tuli jatkamaan Kenji Vemura. Ensimmäinen virallinen alkeiskurssi aloitettiin Lahdessa.

1976

Yuetsu Tanaka ja Mutsuo Katami vierailivat Suomessa kahden kuukauden ajan. Tämän vierailun jälkeen Jukka Kirsi ja Tuula Junden (myöh. Kirsi) lähtivät opintomatkalle Japaniin. Yhdysvalloissa aloitettiin taidon harjoittelu Mitsunobu Uchidan johdolla.

Ensimmäiset taidon SM-kilpailut järjestettiin Lahdessa.

1979

Mitsuharu Tsuchiya perustaa Portugalin taidoliiton.

1980

Shukumine vieraili Suomessa Kawachin, Tanakan, Kondōn ja Tsuchiyan kanssa.

1981

Suomen Taidoliitto perustettiin.

1984

Suomen Taidoliitto liittyi World Taido Federationin jäseneksi. Ensimmäiset nuorten SM-kilpailut järjestettiin. Tokiossa järjestettiin ensimmäiset viralliset MM-kilpailut.

1985

Marc Truong perustaa Ranskan taidoliiton. Tanskalaiset gensei-ryu karaten harrastajat alkavat harjoitella taidoa.

1985-2005

1986

Järjestettiin ensimmäiset joukkueiden SM-kilpailut.

1987

Uddevallassa, Ruotsissa järjestettiin ensimmäiset EM-kilpailut.

1988

Seiken Shukuminen kirja Taido Gairon julkaistaan.

1997

Taidon MM-kilpailut järjestettiin Helsingissä. Ruotsalaiset opiskelijat aloittavat taidotoiminnan Australiassa.

2001

Seiken Shukumine kuoli 26. marraskuuta Shizuokan prefektuurissa. Taidon teknistä kehitystä jatkaa Taidō Hon-in.

Lars Larm aloittaa taidotoiminnan Isossa-Britanniassa.

2003

Suomi isännöi EM-kilpailut vuonna 2003 Hollolassa.

2004

Taidō Hon-in julkaisee Mitsuo Kondōn kaksiosaisen teoksen Taidō Kyōhan.

2005-

2011

Suomen Taidoliitto ry liittyy Suomen Karateliitto ry:n jäseneksi. Taidotoiminta aloitetaan Norjassa Björn Sjöberg ja Leif Nilssonin toimesta. Taidotoiminta alkaa myös lokakuussa Saksassa Tuomas ja Piia Luttisen toimesta ensimmäisen alkeiskurssin myötä.

2013

MM-kilpailut järjestettiin jälleen Helsingissä. Saksa aloitti hakemaan virallista statusta Maailman Taidoliitosta. WTF:n kokous pidettiin kesällä Helsingin MM-tapahtuman yhteydessä. Kokouksessa päätettiin, että Taido Kyohanin käännöstyötä japanista englanniksi lähdetään viemään eteenpäin ammattikääntäjien voimin.

2014

Suomen Taidoliitto purettiin ja Suomen Taido muodosti taidon lajikollegion Suomen Karateliitto ry:ssä. Taidon lajikollegio toimii kaikkien suomalaisten taidoseurojen yhdyssiteenä sekä lajin edunvalvojana Suomessa.

2015

Taido täytti 50 vuotta 23.2015.  Ruotsi isännöi taidon EM-kilpailut Tanumissa. Joukkorahoituksella toteutettu Taido Kyohanin ensimmäisen osan käännös julkaistiin.

2017

Japanin Kofussa järjestettiin henkilökohtaiset ja joukkeiden MM-kilpailut. Suomalaisnaiset tekivät historiaa ottamalla kaksoisvoiton naisten hokeissa (Suvi Nissinen kultaa ja Laura Pellikka hopeaa.)

Iraniin suoritetaan ensimmäinen sininen vyö ja kansallisen liiton perustaminen tulee ajankohtaiseksi.